Otsikko, yeah right!

James Marshall ”Jimi” Hendrix (s. Johnny Allen Hendrix; 27. marraskuuta 1942 Seattle, Washington – 18. syyskuuta 1970 Lontoo, Britannia) oli yhdysvaltalainen kitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Vaikka hänen uransa valtavirrassa kesti vain neljä vuotta, häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista ja vaikutusvaltaisimmista sähkökitaristeista. Rock and Roll Hall of Famessa hänen kerrotaan olevan ”merkittävin instrumentalisti rockmusiikin historiassa.”[1]

Seattlessa syntynyt Hendrix alkoi soittaa kitaraa 15-vuotiaana. Vuonna 1961 hän liittyi Yhdysvaltain armeijaan; hän sai vapautuksen heti seuraavana vuonna. Pian sen jälkeen hän muutti Clarksvilleen Tennesseehen, ja alkoi soittaa konserteissa ensin The Isley Brothers -yhtyeen taustajäsenenä ja myöhemmin Little Richardin kanssa vuoteen 1965 asti. Hendrix muutti Lontooseen vuoden 1966 lopulla ja sai managerikseen The Animalsin basistin Chas Chandlerin. Muutamassa kuukaudessa Hendrix saavutti Britanniassa kolme top-10 hittiä the Jimi Hendrix Experiencen kanssa: ”Hey Joe”, ”Purple Haze” ja ”The Wind Cries Mary”. Hän sai mainetta Yhdysvalloissa esiinnyttyään Montereyn rock-festivaaleilla vuonna 1967 ja vuonna 1968 ja kun hänen kolmas ja viimeiseksi jäänyt studioalbuminsa Electric Ladyland saavutti listakärjen Yhdysvalloissa. Se oli Hendrixin uran kaupallisesti menestynein albumi ja hänen ainoa listaykkösensä. Maailman kalleimpana esiintyjänä hän oli Woodstockin 1969 ja Isle of Wight Festivalin 1970 pääesiintyjä ennen tapaturmaista unilääkkeisiin liittyvää kuolemaansa 18. syyskuuta 1970, vasta 27-vuotiaana.